Huvikumpu

perjantai, 27. helmikuu 2009

Peräpohjalainen rieska

Kuvassa mummoni kihlajaislahjaksi saama tärppä ja pistelinyhdistelmä.

Huomenna on Kalevalan päivä. Blogin reunaan olen jo päivittänyt kalevalaista tekstiä. Mikä sopisi Kalevalan päivään paremmin kuin perinneleivonta. Tässä on ohje peräpohjalaiseen rieskaan. Eripuolella Suomea rieskaksi kutsutaan hyvin erilaisia leipiä. Minusta kuitenkin kaikista syömistäni rieskoista paras on ehdottomasti se siellä Kemijoen törmällä omista jauhoista suurella kokemuksella leivottu Rieska. Kyllä, olen puolueellinen. Mutta on tämän "tehtaan" rieskoja tilattu vuosien varrella moniin juhliin leiväksi, että pitävät tästä muutkin.

Perinnekeittiö tahtoo herättää aina suuria intohimoja sen suhteen, mikä on oikein. Tähän rieskaan tulee myös vehnäjauhoja ja hiivaa, mutta ne tekevät rieskasta pehmeämmän, paremmin syötävän ja vatsaystävällisemmän. Jonkun mielestä aineksina saa käyttää vain ohraa, suolaa ja vettä... (Sokeria tarvitaan hiivan kasvulle. Sen avulla hiiva lähtee nopeammin käyntiin, jo ennen kuin jauhoista ehtii hajota hiivan tarvitsemaa tärkkelystä. - Kemiaa keittiössä on lukukesken ;))

Rieska 11-12 kpl

1 l vehnäjauhoja

3 l ohrajauhoja

n. 2 l vettä

suolaa

3 rkl sokeria

2/3 pakettia hiivaa

Liuota hiiva veteen ja lisää kuiviin aineksiin. Vedentarve riippuu jauhojen karkeudesta ja kosteudesta. Lisää vettä sen verran, että saat riittävän pehmeän taikinan.

Pyöritä hyvin jauhotetulla leivinlaudalla taikinasta pyöreä ja paksu kakku. (Ei vielä jauhoja päälle.) Pidä huoli, että reunat pysyvät tasaisina! Levitä päälle runsaasti jauhoja ja käännä pelkalla.

Taputtele taikina rieskaksi, jätä noin sentin paksuiseksi. Tärppää. Rieskoja liikutellaan vain pelkan avulla. Lyhytvartisella pelkalla pyöritellään taikinaisia rieskoja, pitkävartisella ne pistetään uuniin. Kuvassa rieskoja odottamassa paistamista.

Rieska pistellään ennen paistamista, ettei leivistä tulisi kaksikuorisia. Paistetaan leivinuunissa. Tavallisessa sähköuunissa ei lämpö riitä rieskoile.