Viuhti toivoi syntymäpäivilleen tällaista sinistä kaksikerroksista kakkua, jossa on kolmiulotteinen dinokoriste. Äiti toivetta koetti kohtuudella noudattaa ja lopputulos oli tällainen dinokakku. Välissä suklaakermaa ja mansikkakermaa. Pienempi kakku on pursotettu edellispäivän Flora vispillä ja vaahto oli jämäköitynyt huomattavasti jääkaapissa, aamullinen vispaus taas alakerrassa on ihan turhan löysää. Pohja on gluteeniton.

Nimet ja numerot puuttuvat ja kynttilätkin (huomaan juuri nyt) ovat näemmä unohtuneet, ihan kaikkeen ei äiti sitten viikon repaleöiden ja oman heikotuksen jälkeen revennyt.

Nuorimmaista kiellettiin koskemasta dinokoristeeseen, mikä tietenkin tarkoittaa kaksivuotiaan mielestä ehdotonta kehoitusta. Yhden selänkääntämän aikana dino muuttuikin transformerdinoksi ja kuka muu dinon alta oikein paljastuukaan kuin itse joulupukki!!! (Kuvassa lakki alaspäin...)

Dinon sisällä on kevennykseksi vartalossa vaahtokarkkijoulupukki ja pään sisällä vaahtokarkin pala. Tuo täyte auttoi kuivumista, koriste on askarreltu alle kaksi vuorokautta ennen käyttämistä ja kevensi lopputulosta huomattavasti. Itseasiassa päälle on vain kaulittu ohuehko kerros marsipaania. Kaulaan ajattelin tekaista punaisen kaulahuivin vielä sunnuntaiaamuna, mutta äitienergiankin rajallisuus reaalimaailmassa tuli sitten vastaan.

Entä kuinka tunnistaa aito seitsemänvuotias? Herne patjan alla ei toimi, kaunis hymy ehkä kertoo enemmän. Toinen yläetuhammas juuri irtosi ja toinenkin on jo lupaavasti vinossa... Olen seitsemän!