Ensimmäinen korppusatsi loppui ja tein uusia, näitä on kiva silloin tällöin kastella teekupposeen illalla lasten nukahdettua. Tarjosin korppuja ystäväperheellemme, kertomatta sen kummemmmin mitä nämä ovat. Ystäväni tuumi jotain italialaisesta teemasta, kun ruoaksi on lasagnea, jälkkäriksi tiramisua ja sitten kaffilla italialaisia korppuja. Aikalailla hämmästyin, että joku korppujen alkuperän tunnisti. Vielä uskomattomampaa oli, että korput nostivat ystävälleni mieleen vahvan makumuiston lapsuuden Rooman matkasta. Ohje on ilmeisen autenttinen!

Yläkuvassa on manteleilla ja suklaalla maustettuja korppuja, alakuvassa sattumina on pelkkää suklaata. En erotellut taikinaan keltuaisia, koska juuri sillä hetkellä minulla ei ollut käyttöä valkuaisille. (Uskottava selitys laiskuudelle ja visuuskohtaukselle.) Ystävällisen satunnaisen vierailijan postauksen innoittamana paahdoin ohjeen mukaisesti manteleita, mutta se ei ehkä ole välttämätöntä. Paahtamattomat mantelit leikkantuivat helpommin kuin paahdetut.