Hyönteissyönti on kai muodikasta? Neiti Ehtivä toivoi, että hänen syntymäpäivillään kaikki tarjoilut ovat leppäkerttua. Kaikki oli sitten vähintäänkin pilkkuista.
]]>
Hyönteissyönti on kai muodikasta? Neiti Ehtivä toivoi, että hänen syntymäpäivillään kaikki tarjoilut ovat leppäkerttua. Kaikki oli sitten vähintäänkin pilkkuista.
]]>
Salibändiä ja jalkapalloa harrastava veljenpoika pääsi ripille. Tein tällaisen koristeen. Pionin hyvällä vinkillä kokosin jalkapallon. Sählymailan lapa on rikkinäinen, sählymailojen lavat ovat aina rikkiäisiä - ainakin meillä. Myydäänköhän niitä edes ehjinä?
]]>
Vauhdilla vaihtui opettaja ja Vauhti halusi tehdä opelleen läksiäiskakun. Koska opettaja tykkää suklaasta ja omenanvihreästä, koostuu kakku niistä. Vauhti teki suklaakakun, täytti ja koristeli sen ihan itse. Äiti hoiti vain valkoisen massapinnan. Sisällä on suklaakakku, appelsiinimarmeladia ja suklaakreemiä. Lämmin ajatus välittyi varmasti perille.
]]>
Kävin Pionin kakkukurssilla :) Halusin oppia päällystämään suorakulmion muotoisen kakun massalla, ja muutenkin on kiva ihan ajan kanssa puuhata ja puhua kakkua samanmielisessä seurassa ... Aina jotain uutta tällainen ihan itseoppinut kakkuilija oppii.
Ensin teimme koristeet. Katselin Pionin muottiarsenaalia ja punnitsin jo muutamaa kukkamuottia kädessäni. Kaikki muut ryhtyivät päättäväiset muovaamaan toinen toistaan ihastuttavampia kukkia ja muuta sellaista kaunista. Seisoskelin hieman hämmentyneen päättämättömänä - kaunis ei ole oikein minun tyylilajini. Sitten sain ajatuksen, Angry Birds -kakkua olin jo aiemmin suunnitellut ja nyt sen siis toteuttaisin.
Brush embroideryä Pioni myös neuvoi, minä toteutin sillä kosken kuohuja.
Iho umpeen!!
Pysy possu ihan sillä puolella.
]]>
Esikoinen täytti kymmenen ja halusi kakkuunsa Bart Sipsonin. Mikäs siinä auttoi, pitihän se toive toteuttaa. Ovelasti äiti ujutti mukaan myös Bartin äidin ja tuplasi juhlittavat henkilöt. Yksi kymppi kultakolikoista oli Viuhdille ja loput äidille ;)
]]>
Pienellä ihanaisella Vavella oli tehoristiäiset. Samalla juhlimme Vauhdin sukulaissynttäreitä ja papan tasavuosia. Samalla kakulla juhli siis Vauhti - kahdeksan, Vave - nolla ja pappa - kahdeksan ja nolla. Papan isot reinot suojelevat pienen lapsenlapsen reilun sentin pituisia minireinoja, Vauhti on omat nappulansa riisunut rennosti hieman kauemmaksi.
Minireinoista tuli aika helluset :)
Kaikessa kiireessä ei kakusta tullut oikein hyvää kuvaa. Juuri ennen tarjolle tuomista hain jääkaapista jotain. Nostin kakun pois edestä ja laskin sen jääkaapin viereiselle pöydälle. avasin jääkaapin oven isolle ja samalla niistin kermapursotuksen kakun päältä yhdeltä reunalta... Niinpä niin... Onneksi kermaa oli vielä pursottimessa jäljellä, mahdollisten hätätilanteiden varalla.
Kuvasta huomaa, että mummo oli laittanut pöydän koreaksi. Juhlimme nimittäin mummolassa.
Meille tuli olo-ilo
vauvapullukkaa muutama kilo
se nauraa pelkillä ikenillä
ja tarttuu tukkaan hyppysillä.
Meille tuli ilo-olo,
oma talvipesäkolo,
siellä kellutaan tällä hetkellä
maitotien eväsretkellä.
Johanna Venho
]]>
Vauhti halusi synttärikakkuunsa jalkapallokengät, eikä mitä tahansa kenkiä vaan juuri omien kenkiensä pienoismallin. Äiti yritti, mutta tärkeitä yksityiskohtia jäi silti puuttumaan... Enempään eivät sormet kääntyneet, kengät ovat puolitoista senttiset.
Nykyiset jalkapallot eivät ole sellaisia musta-valkoisia viisi- ja kuusikulmioista muodostettuja nahkaisia kuin ehkä ennen olivat. Tähän gluteenittomaan tekniikkapalloon on pinta tehty ylijäämäpaloista ;) Pinnan epätasaisuus johtuu siitä, ettei alla ole kreemiä. Ajattelin kakun kelpaavan lapsille paremmin ilman sitä.
Tähän palloon pitäisi selvästikin pumpata lisää ilmaa!
Sain serkultani tekstiviestin: "Pistäisitkö mlknpäitten ohjeen blogiisi." (Osa lainauksesta on kirjoitettu heprealaisittain, ilman vokaaleja...) Hieman silmiäni pyörittelin, serkullani on kolme poikaa, joten kai se tuhansia vuosia vanha menetelmä on tuttu. Kyse oli kuitenkin pikkuleivästä, joka oli serkkuni lapsuudessa saanut moisen ilmeisen kuvaavan vaikkakin roisin nimen. Tätini oli herkkua aikoinaan tehnyt, äitini muisteli myös siitä kuulleensa. Äiti epäili, että ohje olisi kirjasta "Maija keittää".
Kirjastosta sain käsiini "Maija keittää". Jostain ihmeellisestä syystä pikkuleipää ei hakemistosta tuolla nimellä löytynyt, eikä mikään muukaan ohjeista tuntunut polttavan. Tutkin omia kirjojani ja äitini kuvauksen perusteella päädyin kokeilemaan suklaasikareita.
Testi osoitti näiden pikkuleipien olevan hyviä ja näppäriä valmistaa. Hymy karehti suupieliini, kun ymmärsin taikinan olevan munaton :) Kai näitä voi sitten kutsua munattomiksi sikarinpäiksi ;)
Serkkuni harmiksi en blogiini pystynyt tuomaan mlknpäiden ohjetta, mutta jos se jollekulle muulle on tuttu, vinkkiä otetaan vastaan :)
Suklaasikarit
175 g voita
1 dl sokeria
2 dl pähkinöitä (n.125g)
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa tai kermaa
kuorrute
50 g suklaata
Sekoita rasva ja sokeri. Lisää jauhetut tai hienonnetut pähkinät sekä jauhot. Lisää lopuksi liemi. Pyöritä taikinaa sormen paksuseksi tangoksi ja leikkaa n.5cm paloiksi. Laita palat pellille.
Paista uunin keskitasossa n.12 min.
Sulata suklaa vesihauteessa. Kasta vain toinen pikkuleipien pää suklaaseen ja anna jäähtyä. Taikinasta tulee n.75 kpl suklaasikareita.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
]]>
Se on gluteeniton, munaton, maidoton, se juuri niin ihanaa kuin tuoreet mansikat vain voivat olla... Kakkuvuoka täytetään mansikoilla, mukaan kaadetaan sopivan makea hyytelöliemi - mielellään kirkas, niin mansikat näkyvät kauniisti. Ken voisi vastustaa!
]]>
Neiti Ehtivä täytti viisi ja halusi ruusukakun ja leppäkerttuja. Leppäkerttujen viimeistely on sankarin omaa käsialaa.
