Mies oli lähtenyt varhain työreissulle. Pulla yksi vee nukkui ihanasti kanalossa, Viuhti viisi luikahti toiselle puolelle. Olipa ihanaa siinä kölliä, suorastaan idylistä. Vauhti neljä tuli sängyn päähän, ryömi peiton alta myös äidin viereen.

- Missä isä on?

-Isä on hiipinyt aamulla varhain töihin, eikä kukaan meistä herännyt.

-Joo, isä ryömi sängyssä!!

Viuhti ja Vauhti ryhtyvät oikopäätä matkimaan isää. He ryömivät peiton alla tyynyltä jalkopäähän ja takaisin. Välillä vierelläni on tyynyllä jomman kumman pää, välillä vain varpaat vilahtavat. Peitto heiluu, ihan kuin siellä alla olisi ketunpoikasia. Minulle piirtyy mielikuva miehestäni ryömimässä samalla tavalla pois sängystä... Alan nauramaan.

- Mitä sinä naurat.

- Olisipa se hassua, jos isä tuolla tavalla ryömisi sängyssä pylly pystyssä.

- Isä ryömii peppu pitkällä!

- Joo, isän peppu osuu kattoon!

Viuhti ja Vauhti ryömivät peiton alla leikkien isää, jonka peppu osuu kattoon. (Milloin sitä oppisi ennakoimaan sanojensa vaikutusta...) Nyt peiton alla näyttää olevan kettulauma. Kun vielä Pulla paukuttelee minua vauvanhiusharjalla, luovutan. Idyli on ohi, tervetuloa arki ja realismi. Paras livahtaa sängystä ja mennä keittämään puuroa.

_