Kalevassa oli daim -kakun ohje, pohja tehtiin ihan normaalisti vehnäjauhoista. Kaupan kakut ovat gluteenittomia Almond (tai jotain sen tyyppistä) nimeltään, joten ajattelin, että ehkäpä niissä pohjat on tehty mantelijauhoihin. Teki mieli tehdä daim -kakkua ja tarvitsin gluteenitonta tarjottavaa, joten ne kaksi piti yhdistää. Kaivoin reseptipankistani Baskimaan kakun tarta de almendra, johon kuuluisi tulla appelsiini-tuorejuusto tyyppinen kuorrutus. Pohja on tuosta mantelitortusta sillä erolla, että vehnäjauhot olen korvannut perunajauholla. Laitoin saman verran perunajauhoja kuin alkuperäisessä oli vehnäjauhoja, sillä ne lähinnä vain sakeuttavat taikinaa. Kuorrutus on helppoa mallia, suklaata ja daimia. Käytin Fazerin sinistä. Vieraan tykkäsivät, mutta itse olisin toivonut daimin maun korostuvan. Joten ehkä ohuempi suklaakerros tai tummempi suklaa olisi ollut paikallaan. Seuraavalla kerralla voisi kokeilla sitä kuorrutusta, jossa keitetään keltuaisia ja muuta systeemiä.
Mutta tällainen gluteenton daim -kakku oli lastevaatekutsuilla Huvikummun pöydässä
Torttupohja:
100 g voita
1,5 dl sokeria
1 muna
60 g jauhettua mantelia
2 rkl perunajauhoja
120 g mantelirouhetta
Päälle:
Suklaalevy
1 iso daim
Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää muna, mantelijauho, perunajauho ja lopuksi mantelirouhe.
Voitele irtopohjavuoka ja pane leivinpaperi vuoan pohjalle. Levitä taikina vuokaan. Paista 175, kunnes pohja on kauniin vaalean ruskea.
Sulata suklaa ja levitä sitä tortun päälle. Ripottele daim -rouhe päälle ennen kuin suklaa ehtii kovettua.
Ei pidä hättäillä. Tällaiset tortut vain paranevat ajan kanssa.
Siis lastevaatekutsuja järjestin. Oli ihan ensimmäiset kotimyyntikutsut, joita olen järkännyt. Päätin laittaa jouluvalot esille. Mies oli reissussa ja vei Viuhdin ja Vauhdin mummolaan, joten sain touhuta kaikessa rauhassa. Päätin pistää pihakuusen parvekkeelle ja ripustaa siihen upouudet valot.
Varastosta löytyi vanha joulukuusenjalka, joka on edellisten asukkaiden peruja. Itseasiassa jalka ei varmasti ole joulukuuselle tarkoitettu, se on kolmion muotoinen ja sillä luultavimmin on tarkoitus kiinnittää jokin viirihärdelli seinään. So not, se pysyy pystyssä ja hieman tuettuna kannattelee kuusenkin. Jalkaa ei varmasti ole käytetty kymmeneen vuoteen ja siinä olevat kiristysruuvit olivat ihan umpiruosteessa. Haa, kumipaukka esille ja sillä sitten paukauttelin tarmokkaasti siipiruuveja, kunnes ne taas luistivat tarkoitetulla tavalla.
Kuusi ei tietenkään mahtunut sille varattuun holkkiin, mikä siis neuvoksi. Puukkoa harkitsin, mutta ymmärsin sen toivottomaksi. Kirveellä käsittääkseni hoidellaan tällaisia tilanteita. Seuraavaksi täytyi siis etsiä varastosta kirves. En löytänyt sellaista kätevää veistokirvestä, joten tyytyminen ole jämerämpään halkaisukirveeseen. Silläpä veistelin kuusentyvestä ylimääräisiä pois. Mutta kun voimat ovat heikonlaiset, työkalut painavia ja tekniikka puutteellinen... Meinasin jo välillä epäillä suhtaumistani tasa-arvoon.
Tunsin sitten itseni tomeraksi ja taitavaksi kun kuusi viimein oli pystyssä, hieman omilla alustavilla tukivirityksillä täydennettynä. Minä, joka tavallisesti käytän maalarinteippiä lääkkeenä kaikenlaisiin ongelmatilanteisiin, sain kuusen jalkaan. (oo-lee-o-leeo-leeo-lee) Tässä kuva, oheen sopisi runo: Hiiri metsähän menevi pieni kirves kelkkasessa...
Kommentit