Kakkunen etsi hyvin tarkalle ruokavaliolle soveltuvaa kakkua. Mieleeni muistui herkku vuosikymmenien takaa. Naapurin täti teki tällaista kauralastutorttua ja se oli herkkua. Tein sitä silloin tällöin itsekin. Pistin tämän kauralastutortun ohjeen edelliseen postaukseen, joten se löytyy sieltä. Annoksesta tulee kaksi kakkulevyä, käytin eilen jälkkärille vain toisen, paikalla oli pelkästään oma porukka. Toinen pohja jäi vielä jemmaan. Molemmat kun pistää päälekkäin, saa ihan mainion kakun.

Jos kakkuja ja muita leivonnaisia pisteytettäisiin Vilijonkka -asteikolla eli herkullisuuden suhde valmistuksen vaivaan, niin tämä saisi täydet pisteet. Rapea pohja ja hyvät täytteet! (Jätskiä ja marjoja)

     

Nostin hillat sulamaan jo etukäteen. Kun siinä aloin kakkua kokoilemaan, seurailin sivusilmällä Pullan touhuja. Pulla (1,5) siirsi tuolia ja haki pikkulusikan, siirsi tuolia ja parkkeerasi hillojen viereen. Siellä hän ryhtyi maistelemaan juuri parahultaisen kohmeita hilloja. Antaa pienen maistella, niistä saa vitamiineja, ajattelin. Kun menin hakemaan marjoja, näin Pullan pistelevän niitä kukkuralusikallisilla. Pikku suuhun katosi enemmän kuin puolet noin kahden desin hilla-annoksesta! En kyllä olisi ihan arvannut...