Pienten sanat voivat olla sitten joskus niin ihanan hassuja. Joskus ne vain huvittavat itseä, mutta toisinaan viuhtisanastoa jää perheen käyttöön. Viuhdilla on tuossa takaoven vieressä keppikokuelma, johon aina matkoilta tuodaan uusia kepakoita. (Tähän ouluiseen murteeseen on joskus pohjoisen asukin hankalaa tottua...) Joulupukin tuoma uusi yöpuku esittää Karviaista, äiti on kyllä koettanut kertoa, että kissa on Karvinen ja karviainen on marja. Toisaalta pikkuveljeni vanha aitoretro karvalakki on Viuhdin sanastossa myös karviainen. Mummolassa Viuhti totesi Vauhdille, että mummo on keittänyt riisipuuron oikeista riiseistä eikä höyhenistä. Ruohonleikkuri oli yhden kesän nurhonluikkari.

Viuhti kutsui meidän pientä vauvaa toissa kesänä Söpöksi. Söpö nimi kulki ehkä puoli vuotta koko perheen suussa. Sitten Viuhti pohti, että vauva on ihana kuin voipulla. Voipulla on Viuhdin suurta herkkua ja pienimmäisestä tuli siis pulla. Pullaksi häntä vieläkin kutsutaan, tosin Viuhti ja Vauhti käyttävät myös nimitystä pulli. Pahaa tehdessään Pullasta tulee  Kekale.

Nämä pienet helmet ovat sitä kotiäidin suppean elinpiirin ihanuuksia.

Olisko kenelläkään vinkata herkullisen mustikkapiirakan ohjetta? Tekisi mieli koettaa jotain uutta.