Ajattelin vuodattaa tänne vähän Juhani Tamminen tyylisesti itselleni prinsiippejä ensi vuodelle, ja samalla ajatella ääneen omia käytäntöjäni.

Aa. Olen nyt hoitovapaalla. Jotta asiat pysyisivät tärkeysjärjestyksessä hoitovapaa tarkoittaa lastenhoito vapaata ei kodinhoito vapaata (tai bloginhoito vapaata... ääg) Tiskikonetta voi täyttää ja lattialistoja pyyhkiä vielä sittenkin kun lapset ovat rippileirillä, mutta olohuonepatjamajoja rakennetaan nyt. Kunhan saavat kunnon ruokaa ja puhtaat vaatteet, niin kodin  muuta epäjärjestystä voi katsoa hieman läpi sormien. (Ja siivotaan sitten hirvittävällä vauhdilla, jos pitsiliinatäti ilmoittaa vierailusta.)

Bee. Jos lapsi pyytää äitiä lukemaan kirjaa, luetaan sitten kirjaa, istutaan vierekkäin ja jaetaan yhteinen hetki. Ainoastaan force majour tyyppisessä tilanteessa (kuten maanjäristys tai tulivuoren purkaus) voi lukemisen siirtää toiseen yhdessä sovittuun ajankohtaan - josta ei saa liisiä. Runoja ja loruja eri muodoissaan ei saa unohtaa!

See. Antikiirekampanja jatkukoon! Kiire on aikuisten keksintöä, ei se kuulu lasten maailmaan. Lapselle ei pidä olla vihainen, jos ollaan jostain myöhässä. Kyse on äidin heikosta ajankäytön toteutuksesta. Minusta pieniin lapsiin liittyy jokin viehättävä perustavanlaatuinen hitaus, jota pitää kunnioittaa. Pukeminen ottaa aikansa, tienvarren aarrelöytöjä pitää ihmetellä, hangelta löytyy leppäkertun jälkiä... Äidin täytyy vain pysähtyä, suostua siihen rytmiin ja kuunnella muiden mukana maailman akselin jyminää.

Johanna Venholla on runo, joka kosketti ihan kyyneliin saakka silloin kun oli väsynyt ja eli repaleyöaikaa. Tämä runo antoi uskoa ja perspektiiviä silloin kun ei millään revennyt edes puoleen, mitä olisi tarvinnut. Edelleenkin pidän siitä valtavasti. Loppuosan voi ajatella niin monitulkintaisesti, että runo elää mukana myös erilaisissa elämäntilanteissa.

 

Kiire seis

 

Vauvalla on kaikki kesken,

kirjahyllyn kirjat pitää lattialle laittaa

ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.

Äidillä on kaikki kesken:

tiskit, pyykit, paperityöt,

paksut kirjat, repaleyöt,

 

ei haittaa, ei haittaa:

 

pysähdytään, ollaan tässä.

Käki kukkuu hämärässä

meille vielä sata vuotta.

Nyt ei hätiköidä suotta.

Johanna Venho