Kun itselleen tekee kakkua, saa tehdä just semmoisen kuin haluaa, eli hilloja kakkuun. Ajattelin tehdä korinpohjapursotuksia reunoihin. Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että eihän hilloja korilla kanneta - vaan ämpärillä. Ja mikä ilahduttaisi hillastajaa enemmän kuin ämpärillinen hilloja! Näissä marsipaanijutuissa olen ihan aloittelija, mutta jonkinlaisen ämpärinreunan ja sangan koetin tehdä kakun reunaan. Kakku saisi olla korkeampi- ämpäriefekti näkyisi paremmin - mutta tein vain kolme munan kakkupohjan, kun pitää omalla porukalla syödä...

Välissä mokkatäyte, siemenetöntä hillahilloa ja geishamuruja. Kahvista tehtynä mokkatäyte oli mielestäni paremman makuinen kuin mokkakermalla. (Kävin viidessä kaupassa, enkä löytänyt mokkakermaa.) Yllättävän paljon kahvitäytteeseen piti laittaa sokeria! Muutenkin kahvitäyte tuntuu vaativan rinnalleen yllättävän paljon makeutta, joten hilloa kehiin!

Hyttysmyrkkypullon olisi voinut näprätä kakun kylkeen ;). (Pikkuveljeni hieman epäili, viittaisiko ämpäri äidinpuolen tervolalaisiin juuriimme...)

Mokkatäyte:

purkki kermaa

purkki rahkaa

1 dl sokeria

VAHVAA kahvia

2 liivatetta

 

Liuota liivatteet kuumaan kahviin ja lisää kermarahkavaahtoon.

Päälimmäiseksi tavishillojen päälle tietenkin yksittäin pakastettuja koristehilloja.

Kaupassa käydessäni näin kauniin tulppaanikimpun ja meinasin ostaa. Tulin kuitenkin ajatelleeksi, että ehkei kannata. Jos mies vaikka sattuisi muistamaan syntymäpäiväni ja toisi kukkia. Koko ajatuskin hymyilytti, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka ihme sattuisi. Olemme tavanneet vuonna 95 ja koko tänä kolmenatoista vuonna olen saanut mieheltäni kerran kukkasia. Puhumattakaan, että hän ylipäätään muistaisi syntymäpäiviä... Mutta kuinka ollakaan, nyt oli sitten se kuuluisa ihmeiden aika ja herra tuli kotiin kukkapuketin kanssa. Tuolla vaasissa on nyt sitten oransseja gerberoita ja liljoja.