Tässä on viime vuotinen ystävänpäiväkortti. Mummolassa oli yksi tämmöinen tallella. Minusta näistä tuli hienoja, kaikki aivan uniikkeja.

Näitä kortteja tehtiin Huvikummun keittiönpöydän ääressä pari viikkoa. Homma eteni jotenkin näin

1. Viuhti ja Vauhti valitsivat kumpikin kaksi haluamansa väristä A4 kokoista kartonkia Tiimarista.

2. Valkoinen kananmunakenno revittiin riekaleiksi ja jätettiin yöksi veteen likoamaan. Seuraavana päivänä kennoriekaleisto hurautettiin sauvasekoittimella puuroksi ja siihen lisättiin hieman punaista vesiväriä.

3. Viuhti ja Vauhti tekivät kananmunakennomassasta sydämiä.

4. V&V painovat kartonkinsa täyteen sydämiä perunalla ja sormvärillä. Värin päälle ripoteltiin vähän kimalletta, mutta se kyllä taisi kadota matkan varrelle.

5. Kartongit leikattiin neljään osaan ja V&V liimasivat sydämet kortteihin.

Tämä toinen kortti lähti joskus kiitoskortiksi vauvamuistamisista. Tässä logiikka toimi niin, että kuulin ihanan vanhan kuorolaulun ja etsin sen tekstin. Teksti oli 150 vuotta sitten kuolleen runoilijan Samuli Kustaa Bergin runo Annin laulu. Runon nimi liittyy lapsen nimeen ja minua jotenkin kosketti, että teksti oli noin vanha. Jo silloin oli rakkaudella ajateltu Anneja.

Annin laulu

Kulkeissani vainiolla

kuulin Annin laulavan

kuulin kuusten takalolla

kallioinkin kaikuvan:

Tuu-lan, tuu-lan tee,

tuu-lan, tuu-lan tee!

Samuli Kustaa Berg (1803-1852)

Tämä on vain ensimmäinen säkeistö, muissa säkeistöissä laulaja jää kuuntelemaan haltioissaan Annin laulua, joten ne voi sitten sulho laulaa joskus häissä.

Seuraavaksi piti koettaa ottaa tekstiin sopiva kuva. Se sitten tuli ojassa voikukkapaljouden äärellä. Etupuolelle tietenkin kiitokset runon ja suven päivänä syntyneen Neiti Kesäheinän muistamisesta. Pienelle kullalle kullanvärinen tausta.