VAROITUS: Päivitykseen liittyy kuvamateriaalia, joka voi järkyttää herkimpiä lukijoita.

Huvikummussa on lähiaikoina koettu luontoelämyksiä. Ensimmäiseksi voisi ehkä mainita lintuteeveen. Lintu-tv on meillä keittiössä. Aamulla kun kaihtimet avaa, aukeaa myös lintuohjelmisto siinä mukavasti keittiönpöydän vieressä. Mediamaksuna tässä tapauksessa käyvät linnunsiemenet. Ohjelmisto on aika pitkään ollut talitintti-sinitiainen-vihervarpunen-urpiainen eri kokoonpanoissa. Nyt kun pääsiäisen jälkeen tulimme kotiin, oli tapahtunut radikaali ohjelmistonvaihdos. Nyt näkymää hallitsee vihervarpunen-peippo-järripeippo -vetoinen tositeevee. Kirjosieppoa vielä odotellaan. Mukavaa on kun Viuhti ja Vauhtikin tunnistavat lintuja.

Toinen ei niin mukava elämys tarttui mukaan pihalla. Lakaisin hiekotussoria nurmikolta tielle, että lakasin-lakasinauto veisi ne mukanaan uudelleen käytettäviksi muiden sorien mukana. Ajattelin, että nyt on hyvä aika vielä näitä lakaista, ei kai täällä lumen seassa voi lintukirppuja olla. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa... Sain tietenkin jalkaani kaksi järjettömästi kutiavaa paukamaa. Onneksi meidän perheessa kukaan muu ei regoi lintukirppuhin

Kolmas luontoelämys oli kertakaikkiaan kammottavan-kiehtova. Otin käspaikan suojasta esille esiliinaani ja siellä esilinan takana nurkassa näin jotain aivan kummallista. Lähemmässä tarkastelussa näin tuon kummallisesti vinksottavan ötökkämäisen hässäkän olevan nahkaansa luova hämähäkki! Minä en edes tiennyt hämähäkkien luovan nahkaansa! Siinä omassa keittiössä me sitten saimme ehkä kahdenkymmenen minuutin ajan ihastella - kammotusvärinöiden kulkiessa selkäpiissä - upeaa luonnonnäytelmää. Hämähäkki roikkui pitkään suljetun sateenvarjon näköisenä vanhasta nahastaan, kuvassa hämähäkki on jo selvästi hämähäkin näköinen ja avannut jalkojaan hämähäkkimäisesti.

Kurkistaa ken tohtii:

Kuva