1241198073_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Munkkeja olen yleensä tehnyt löysästä sokerittomasta rasvaköyhästä pullataikinasta, mutta piti ihan kokeilla munkkitaikinanohjetta, jota tuolla blogiavaruudessa kehuttiin. Tämä on loistava ohje. Näitä tullaan tässä keittiössä näkemään vielä monta kertaa. Munkeista tuli valtaisia kooltaan ja koostumukseltaan! Kokokin oli melkein latukahvila luokkaa... Tuosta kuvasta ei näe mittakaavaa.

Ovatko anismunkit kenellekään tuttuja? Minun mummoni niitä teki ja köksäope väitti niiden olevan peräpohjalaista perinnetta. Kenenkään en ole kuullut muiden niitä tekevän. Mummo teki anismunkeista sellaisia e -kirjaimia - siis kampanisun näköisiä. Muuta en tiedä asiasta, paitsi että anis käy valtavan hyvin munkkeihin!

Munkkeja leivoimme Viuhdin ja Vauhdin kanssa kolmestaan ja se vasta oli lystiä puuhaa. Mitä nyt matkan varrella kaatui maitoa kuumalle levylle, voita pöydälle ja kardemummat lattialle, minulla ei varmasti ole ikinä ollut näin hauskaa munkkeja leipoessa. Sitäpaitsi tuoksuupahan vieläkin kardemumma, kun heiluttaa imuria.

Muhkeat anismunkit

3 munaa

vajaa 2dl sokeria

5 dl maitoa

1 hiivapala

1 tl suolaa

1 tl kardemummaa

1,5-2 tl anista

vajaa kilo jauhoja

150 g voisulaa

 

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää kädenlämpöinen maito, johon hiiva on liotettu. Lisää muut aineet, jauhoja (ei ihan kaikkia) ja rasvasula. Vaivaa löysäksi taikinaksi. Anna nousta.

Kauli hyvin jauhotetulla alustalla taikinasta n. kaksi senttiä paksu levy, josta otat esim. juomalaisilla pyörylöitä. Mitä paksumpi levy, sitä isompia  munkeista tulee.

Anna munkkiaihioiden nousta öljyn lämmetessä. Tee reiät munkkeihin sormilla samalla kun nostelet niitä rasvakattilaan.

 

Munkkeja kannattaa sokeroida vain sen verran kuin arvelee tarvitsevansa lähipäivinä. Loput voi pistää sokeroimattomina pakkaseen. Tarpeen tullen jäiset munkit pistetään hetkeksi lämpimään uuniin, niin rasva nousee munkkien pintaan ja munkit voi sokeroida samoin kuin tuoreina.