Pursottelun opettelun merkeissä tekaisin mummolassa kakun, jolla juhlistettiin yhtä syntymäpäivää ja kahta nimipäivää. Varjot ovat aika hurjat ja epäedulliset... Välissä on pätkistäyte eli pätkismuhennosta ja kermaa. Pursotettava meinasi loppua kesken, kuten näkyy... Siinä vaiheessa, kun kukkendaaleja aloin sijoittelemaan kakun päälle, innokkaimmat herkkusuut jo kalistelivat vaativasti vieressä lautasia ja lusikoita, joten pikkukukkien asemointi jäi hieman esteettisesti puutteelliseksi. Kissankelloja on mukana, koska ne ovat äitini lempikukkia.

Pohja on koottu neljän munan gluteenittomasta kääretorttupohjasta soppelin kokoiseen kattilaan vetäytymään, mehustumaan ja muotoutumaan. Teen yleensä gluteenittomat kakut noin, ei tule ongelmia hauraan kakkupohjan leikkaamisen kanssa.

Päällä on Flora vispiä, sitä moni tuntuu käyttävän kakkujen päälle. Ihan kiva sitä oli pursottaa ja tulee nättiä jälkeä, mutta mitä te olette mieltä mausta? Ei se ole kermaa ja maistuu minusta ei-tämä-ole-kermalta. Onko lie vain tottumuskysymys, mutta taidan seuraavalla kerralla kuitenkin kallistua vispikermaan.