Neiti Ehtivä täyttää vuosia ja tällaista kakkua tarjoiltiin Huvikummussa perjantaina. Kakku on kahdeksan munan gluteeniton kakku, välissä lemon curdia, valkosuklaakermaa ja mansikoita. Reunapursottelu yrittää tavoitella peppimäistä iloisen sekasortoista tunnelmaa. Kerma meni ihan löysäksi, kun lisäsin siihen nestemäisen värin - se kai olisi pitänyt arvata jo ennakolta... Kaikkea sitä oppii.

Reuna on tuollainen raidallinen.

Pepin tein Peppi -kirjan mallista, vaikka äiti epäili minun katsoneen peilistä mallia. Onnittelutekstikin hakee mallia Pepin kirjoittamasta kirjeestä. (Minulla on ollut lapsena samanlaiset soljet kuin Pepillä!) Tämä suodatinpaperi-ritilä viritelmä on muuten osoittautunut hyväksi tavaksi kuivata marsipaania kesän kosteudessa.

Hiukset ovat kengännauhakarkkia. Katkeilivat mokomat häijysti kuivatessaan. Jos jokin kohta oli vähänkin taittunut, niin eiköhän nauha siitä kohtaa sitten katkennut yön aikana. Mutta Pepin hiuksissa ei kai haittaa mitään, vaikka muutama hius onkin letiltä karannut. Kengännauhoja käytin myös tässä kakussa.

Kengännauhat olivat niitä karkkeja, joita lapsena ostettiin Haaparannalta. Silloin niitä ei saanut Suomesta. Hiukka nostalgiaa äidille...