Anoppilassa oli kahvipöydässä paikallisen Kiuaspullan hyviä reikämunkkeja. Viuhti tuumi surkeissaan, että meillä kotona saa tuoreita munkkeja vain kerran vuodessa vappuna. Nappula söi munkkia ja tuumasi heti perään, että kyllä nämä munkit ovat yhtä hyviä kuin äidin tekemät...

Mitä siinä muutakaan saattoi kuin ryhtyä munkinpaistoon...

Munkkeja paistelin mummolan rannassa grillimökissä, josta on isot ikkunat joelle. Mikä siinä oli munkkeja paistellessa, ihana heinäkuun päivä, joki kimmelsi, luonto oli ihanan vehreänä ja muksut kirmasivat pihalla... Ei voi parempaa ympäristöä munkeille olla, eikä tule mitään käryjä sisälle!

Munkkeja tein Hannalta napatulla loisto-ohjeella, tällä kertaa munkit olivat ihan taviksia eli ilman anista.