Ei syksy ole surua

Tervaleppä kumartaa

yli rannan kivikon.

Kohta lehden viimeisenkin

aika tullut on.

Työnnän veteen soutuveneen,

lähden soutamaan

syksyiselle järvelle

verkot kokemaan.

Ei syksy ole surua

eikä kuolemaa:

pitkän kesän jälkeen

luonto levon saa.

Järvi menee riitteeseen,

metsä hiljenee.

Pian luontoäiti vetää

lumipeiton korvilleen.

Mikko Perkoila

Ei pitäisi kirjoittaa yhtään enempää, mutta vaihdoin blogin reunaan runon. Tällä kertaa teksti on Mikko Perkoilan laulusta kertosäe. Tässä postauksessa mukana on myös ensimmäinen säkeistö. Lukeeko blogilaitarunoja kukaan, en tiedä, mutta minua itseäni ne ilahduttavat.

Tuon kuvan maisemassa olin syyslomalla. Pääsin rannalla olevaan puusaunaan saunomaan ihan yksin pitkän kaavan mukaan, isovanhemmat hoitivat ja saunottivat muksut. Siinä saunan edessä löylyjen välissä istuessa kuuraisessa maisemassa oli elämä hetken vain nautinnon puolella. Uimakausi on talonväellä vielä menossa, siksi kuvassa näkyy uimaportaat. Mutta minä taidan - hyvää ystävääni lainatakseni - olla enemmän terapia-altaan uimari.