Tuossa taannoin posti toi hääkutsun, joka sai kummitädin liikuttumaan kyyneliin. Rakas kummipoikani käveli kutsun kannessa erävaelluksella polkua pitkin rinkka selässä sydämensä valitun kanssa. Polku vei selvästi kohti alttaria :)... Tuosta kuvasta tuli kummitädin mieleen marsipaaninen hääpari, joka istuisi polun päässä nuotion loisteessa toisiinsa nojaten. Sitä visiota koetin myös toteuttaa.

Morsiamella on tiaratyyppinen viritelmä päässä ja sormus sormessa. Sulhon värien valinta on hääkutsun väreistä peräisin. Sulhon ja aluskallion sisällä on vaahtokarkki antamassa keveyttä ja nopeuttamassa kuivumista. Sulhon hiukset ovat pystyssä, sillä hänen pystytukkamallejaan kummilapsi Vauhti parhaan taitonsa mukaan aina seurailee. Nyt kun tuota kuvaa katsoo, niin nuotioon voisi tietenkin vielä hieman heilauttaa pensselillä punaista.

Hääpariin on sisällytetty monelaista symboliikkaa. Morsiusparin alla on kallio, joka viittaa heidän yhteiseen kristilliseen arvopohjaansa johon elämässä nojata. Lusikat on työnnetty yhteiseen hernekeittoon. (Ei mitään hienostelusoppaa vaan perusarkista ;). Viisi leipää sulhasen vieressä viittaa sulhasen harrastukseen, hänen bändinsä nimeen ja laajemmin elämän eväisiin.

Tuohon nokiseen nuotiokattilaan olen tyytyväinen, kuvassa hopea korostuu livekattilaa enemmän :)

Morsian harrastaa leipomista ja käsitöitä. Harkitsin jonkin sorttisen piirakan tekemistä, mutta piirakalla on myös muita merkitysvivahteita... Sellaiset piirakka viittaukset eivät ehkä tähän tilanteeseen oikein sovi. Niinpä morsiamen vieressä on virkkuukoukku ja lemmikkien väristä lankaa, siitä voi virkata sulholle vaikka forget-me-not -sukkia.

Käykö tällainen M?