Kauniina kuumana kesäpäivänä sekoittelin vohvelitaikinan, nostin raudan ulos ja ryhdyin paistamaan. Manskat olivat tuoreita ja aurinko kuumotti ihanasti. Ajattelin - laiskuuttani - napata vain kuvan heti ensimmäisestä vohvelista, muka hieman koristella kuvaa parilla mansikalla ja sillä sipuli. Energiaa ei tuntunut olevan yhtään minkään houkuttelevan asetelman järjestelemiseen...

Mutta kun kamera jäi siihen ulos, päätinkin laajentaa kuvaa ja napata mukaan toisenkin vohvelin, valmiina raudalla. Taikinakulho sai jäädä mukaan, todistamaan tilanteen aitoutta. Puinen voiveitsi on sivumennen sanottuna hyvä lättyjen ja vohveleiden paistamiseen.

Vohveleiden paistuessa kannoin ulos samalla kaikkea kahvipöytään tarvittavaa härpäkettä. Ajattelinpa sitten liittää vohvelikuvaan mukaan uuden näppärän terassimaitokannuni ;). Tuossa lasipullossa oli alunperin (pahaa) soijakastiketta, mutta pullo on kaunis ja juuri tällaiseen käyttöön sopiva.

Pilkottuani jäätelön tarjolle teki vielä mieli näpätä tilanteesta kuva. Mukana vohveleita, mansikkaa, jäätelöä, taikinakulho, rauta, mehua, lautasia ja se hieno maitonekka.

Syksyn ensimmäiset viileät henkäykset tuntuvat jähmettävän kylmäisen Tuitun kokonaan, jospa tällaiset kesäiset kuvat antaisivat vielä pientä lämpöhehkua helleaallon päiviltä.