Äitini täytti tasakymmeniä ja joutui uusimaan pahvisen ajokorttinsa kokonaan. Tuosta sain aatoksen tehdä äidille ajokorttikakun, tai äiti teki pohjan minä vain täytin ja kuorrutin. Välissä kolme kerrosta, yksi pätkistä, yksi mokka-hilla ja yksi ihan hillolla ja kermalla. Pohja on koottu kahdesta neljän munan gluteenittomasta pohjasta, äiti arveli, että se on gluteenittomuuden kanssa helpompaa käytännössä. Pinnalla on upeita, isoja  äidin kasvihuoneen vieressä kasvaneita vadelmia.

Äiti halusi kakkuun ehdottomasti vain oikeaa kermaa, lämpimässä keittiössä kerma heittäytyi häijyksi, enkä siitä mitään kuohkeita pursotuksia saanut. Yleensä sekoitan itse flora vispiä ja kermaa pursotuksiin. Tähän kakkuun ajattelin kokeilla ensimmäisen kerran eläissäni kermaruusuja. Hain netistä mallia ja totesin niiden tekemisen olevan ihan lastenleikkiä. Hankin tyllan sekä vihreää tomuväriä ja kuvittelin tekeväni perheeseeni vaikutuksen vihreillä (sankarin lempiväri) ruusuilla. Ne kurjakkeet kakun laidassa ovat sitten niitä lapsellisen helppoja kermaruusuja. Tomuväri lörtsäytti kerman lopullisesti ja pursotusyritelmät olivat todellakin vain yritelmiä. Mutta ellei kapsahda katajaan ei voi päästä kuuseenkaan. Noissa ruusuissa on parasta se, että ensi kerralla ne voivat vain onnistua paremmin.

Minulla on mokkakerman ohje, jossa kerma kuumennetaan ja sekaan lisätään kahvia. Kylmänä seos vaahdotetaan vaahdoksi. Ei sitten noussut vaahdolle, meni voille. Mikä lie syynä.

Sankari ihastui koristeeseen, kakku kävi kaupaksi ja oli mukavaa tehdä pitkästä aikaa kaakkua.