Esikoisemme Viuhti on reipas ekaluokkalainen. Koulun jälkeen hän tekee aina ensimmäiseksi läksyt, soittaa äidille ja syö välipalaa kaikessa rauhassa. Vaikka kaikki enimmäkseen sujuu hyvin, on omatoiminen lapsi huomannut itsenäisen välipalahetken mielenkiintoiset mahdollisuudet. Hilloleivän hillokuorrutteen määrän saa itse päättää (miksi äiti ei enää osta hilloa kaappiin???), viisi nakkisämpylää täyttää vatsan mukavasti (miksi lapselle ei iltaruoka maistu???). Pussillinen raakoja nuudeleita rouskuu kivasti suussa (kulta, älä syö raakoja nuudeleita, ei niiden syömiskelpoisuudesta ole keittämättömänä takeita), toisaalta mikro ja vedenkeitin mahdollistavat myös nuudelikeiton tekemisen (kulta, älä nosta kiehuvaa nestettä mikroon tai sieltä pois, ettei tapahdu vahinkoja).

Miten keskenkasvuisen välipalat liittyvät pätkispiirakkaan?? Hyvinkin. Pionin ohjeessa neuvottiin lisämään - kaapin perälle jemmatusta - Pätkispussista puolet normaalin suklaapiirakan kuorrutteeseen. Minä lisäsin sitten kaikki, mitä oli jäljellä. Kuvan piirakkapaloista päätin ottaa seuraavana päivänä töiden jälkeen. Kuvassa on sitten kaikki palat, mitä oli jäljellä. Eräs koulukas saa opetella syömään näkkileipää välipalaksi...

Pätkis oli oikein suositeltavan mukava lisä tuttuun piirakkaan. Suurin haaste leivonnassa taitaa olla Pätkiksien riittävän luova piilottaminen, jotta niitä olisi edes se puolikas pussillinen jäljellä. MOT