Tänään on pohjoismainen luonnonkukkapäivä ja ajattelin ajelehtia sen siivittämänä kauas tavanomaisesta leivontabloggaamisesta. Pidän nimittäin kovasti nimenomaan luonnonkukista. Opiskeluaikana piti Oulussa valita, tekeekö kasvilajitentin Etelä-Suomen kasveista vai kerääkö kahdeksankymmentä kasvia. Ajattelin kasveja keräämällä tutustuvani paremmin oman elinympäristöni kasveihin ja kallistuin kasvion puolelle. Herbarion kokoaminen vei sitten ihan mennessään ja vietin kaksi kesää toinen jalka ojan pohjalla. Opin sekä paljon uusia kasveja että pitämään luonnonkukista. (Olen kasvien keräämisestä haltioituneena pistänyt lapsukaisiakin kasveja keräämään...)

Luonnonkukkien avulla seurailen kesän etenemistä. Minulle kesän alkaa kun tuomen kukat tuoksuvat ja kullerot kukkivat. Yläkuvassa kullerot ovat leivontablogimaisessa ympäristössä, mutta alakuvassa näkyy erittäin pitkävartisia kulleroita.

Luonnonorvokeista pidän erityisesti. Vakiopaikasta en suo-orvokkia tällä kertaa löytänyt, mutta metsäorvokkeja oli paljon.