Kuinka tämä anekdootti oikein sopii leivontablogeihin... Mutta tapahtui tosielämässä: (Huvinkummun keittiössä sattuu ja tapahtuu) Vauhti, rakas lapseni, on oppinut puhumaan hitaanpuoleisesti. Vieläkin sanat ovat usein haussa ja tämäkin tapahtuma on aidosti Vauhdin sanojen maistelua ja etsimistä.

Leivoimme Tummia unelmia, nimensä mukaisia pikkuleipiä, joita voi mukavasti tehdä yhdessä pienten kanssa. Vauhti oli apulaisena muiden mukana. Painelin takinasta pötkön ja leikkasin sopivan kokoisia palasia. Lapset puristelivat palasista pikkuleipiä ja minä pistin ne pellille. Kesken kaiken Vauhti tutki nyrkissään olevaa taikinapalaa: Äiti tässä on semmoinen mikä tytöillä on. Imaisin poskia hieman sisäänpäin: Niin mikä se on. Vauhti mietti otsa rypyssä ja etsi sanaa. Ilme kirkastui, Vauhti ojensi pikkkuleipäaihionsa minulle: Pimppi. Katsoin rutistetussa taikinapalassa olevaa rakomuodostelmaa, nieleskelin naurunpyrskähdystä ja vastasin mahdollisimman normaalilla äänellä: Niinpä onkin. Pistin pikkuleivän pellille - nurinpäin. Lapseni sai käyttöönsä uuden sanan...

Tummien unelmien ohje on peräisin kirjasta Suklaata ja kahvihetkiä.

 

Tummat unelmat     (20-23 kpl)

 

100 g voita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0,5 dl kaakaojauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Kuumenna uuni 150-asteiseksi. Sekoita voi ja sokeri. Lisää kuivat aineet. Työstä nokea taikina. Pyöritä pieniä palloja. Paista uunin keskiosassa 15-17 min. Anna jäähtyä. Jos haluat säilyttää pidempään kuin muutaman päivän, pakasta.

Taikinasta kannattaa painella tasainen pötky, josta leikkaa palasia. Pikkuleivät voi tietenkin pyöritellä ihan tasaisiksi, mutta minusta puristelemalla tulee mukavasti rosoisemman näköistä.