Perinneherkkua!! Ohje ja kuvat ovat sivulla, jonne pääsee tästä. Vaikka kyse onkin lempiruoastani, ymmärrän, että veriruoan valmistus voi olla liikaa kaikkein herkimmille sieluille.

Ruppanat ovat ensimmäinen kiinteä ruoka, jota olen syönyt!!  Pieni tiitterä Tuittu näki muiden syövän ruokapöydässä jotain kiinnostavan näköistä ja vaati samaa ruokaa isältään. Isä antoi minulle pienen palan kokeeksi ja rakkaus tähän ruokaan syntyi yhdellä haukulla.

Ruppanat tehdään ohrajauhoista, verestä ja vedestä. Ne keitetään suolavedessä. Ruppanat maistuvat hyvin pitkälle samanlaiselle kuin ohrarieska. Mummoni teki joskus ohraruppanoita, eli ei käyttänyt ollenkaan verta. Mummon tavalla syntyi tavallaan keittyä rieskaa. Ruppanoissa ei ole rasvaa, mutta rautaa sitäkin enemmän. Niitä syödään kuumina voin kera.

Perinneruoissa on aina eri tapoja eri paikkakunnilla,  tällaisena minä näitä olen oppinut tervolalähtöisen äitini huomassa syömään ja tekemään. Mieheni kotipaikalla näitä sanotaan kampsuiksi ja sinne sisälle voidaan jopa kätkeä poron kuuta, mutta sellainen on minulle taas ihan vierasta.

Kerran vitsailin eräälle eläkeikää lähestyvälle henkilölle, jonka tiesin olevan Tervolasta kotoisin, että mieheni olen valinnut sillä perusteella, että hänen pitää olla pohjoisesta ja tykätä ruppanoista. Tuo henkilö hämmästyi suuresti. Hän ei kuulemma ollut kuullut koko ruppana -sanaakaan kymmeniin vuosiin, saati että joku niitä tekisi. Tosin yhtä mieltä olimme ruppanoiden herkullisuudsta.

Tässä kirjoituksessa on myös sellainen tavoite, että ruppanoiden ohje löytyy nyt netistä. Äitini piti Martoille ruppanakurssia ja eräs kurssista kuullut oli yrittänyt - siinä onnistumatta - netin kautta selvittää, mitä ne ruppanat oikein ovat. Nyt tähänkin perinneruokaan voi näin netin kautta tutustua.