Viuhti toivoi hillopullia ja tällaisia niistä sitten tuli. Samalla ajattelin pistää Haaparannalta napattua Odensen mantelimassaa pullaan. Ruotsin puolelta on marketeissa hyllyssä erilaisella manteliprosentilla tuotettuja massoja ja minä nappasin sellaisen 50/50 massan. Tein pullista sarvia ja mantelimassan raastoin sisälle täytteeksi.

Vauhdilla on ihana kyky nähdä tavallisissa asioissa yllättäviä muotoja. Pilvi voi olla moottorikelkka peräkärryssä, makaronilaatikosta tuli taannoin sen luokan mielleyhtymä, ettei sitä voimavuokaa ole sen koommin tehty. Vauhti tuli näyttämään minulle uunissa hieman auennutta sarvea:

- Äiti, tämä on skorpionipulla. Häntä on kääntynyt eteen ja piikki on tuossa valmiina.

No, nyt tuo sarvi ei enää näytä minunkaan silmissä yhtään sarvelta vaan selvältä skorpionilta saksiraajat eteenpäin sojottaen ja häntä karella siinä välissä. Kaikkea sitä osaa leipoakin. Tuon voisi melkein liittää CV:hen: osaa leipoa skorpionipullaa.

Siinä taikinaa vaivatessa oli aikaa miettiä aamulla lähipiiristä kantautunutta suruviestiä. Tieto oli odotettu, mutta silti sen tulo pysäytti. Kääntelin taikinaa muistellen Maailman Touhukkainta Naista, väliin kyynelsilmin väliin hymyillen.