Eväsbanaanit matkalla viikonlopun viettoon, tosin vain yksi banaaneista pääsi perille, muut katosivat takapenkille. Kun ulkona paukkuu pakkanen ja ulkoilut ovat varsin lyhyitä pyrähdyksiä on ihan mukavaa harrastaa ryhmäkelluntaa kylpyläporeissa. Aina sitä kotonakin pääsee hiihtämään.

Sunnuntaiaamuna nälkäinen esikoinen ryhtyi huomauttelemaan nätisti aamiaisesta. Mutta kun herätyskellokaan ei näyttänyt saavan vanhempiin riittävästi eloa, piti ryhtyä pontevampiin toimiin. Aamuherätykseksi Viuhti siis sytytti meidän sängyn päällä olevat kohdevalot ja hyppeli polvillaan sängyllä hokien samassa tahdissa "aamupalalle aamupalalle" .... :)

Minä aina odotan hotelliaamiaista, se on niitä hotelliolon hienoja hetkiä. Tosin se ei ehkä ihan maksimaalisen nautinnollista ole kolmen lapsen kanssa, joista yksikään ei yllä itse ottamaan omia aamiaistarpeitaan. Siinä vaiheessa, kun pääsee viimein oman annoksensa kanssa pöydän ääreen, yksi lapsista tarvitsisi jo toisen leivän tai kolmas haluaakin omenamehua.... Leikkipaikalle ja vohvelikiristykselle kiitos vanhemmatkin saivat vatsansa täyteen.

Mutta kun palaa runsaalta ja monipuoliselta, jonkun muun laittamalta aamiaiselta huoneeseensa, jossa joku muu on pedannut sängyt valmiiksi, tulee sellainen tunne, että tähän voisi vaikka tottua :)