Viuhti toisinaan piirtää ajatuksiaan paperille. Niistä on tosi hienoa nähdä lapsen ajatusten kulkuja. Viime kesänä mummo kertoi lehmistä. Meillä oli ollut lehmä, jolle minä halusin ehdottomasti laittaa nimen Ruusunen . ( Minä oli reilusti alle kouluiän.)

Mummo kertoi myös kellokkaista, siis lehmistä jotka lohtavat laumaa ulkona kello kaulassa. Kellokkaat olivat hyvin omanarvonsa tuntevia tärkeitä lehmiä, eikä kellokkaalta voinut kelloa toiselle lehmälle antaa. Sanavalinta tietenkin herätti Viuhdin heti kysymään, mitä omanarvonsatunteva tarkoittaa. Yhdessä mummon kanssa koetimme käsitettä selittää lapselle. Viuhti tuumi ja kysyi, olisiko se lehmä ollut nenäkäs. (Mistä lie sen sanan oppinut...)

Myöhemmin samana päivänä huomasin mummolan ilmoitustaululle ilmestyneen kaksi piirrosta. Ylhäällä eskarilaisen käsitys kellokkasta ja lehmästä nimeltä Ruusunen.