Leivoskelin pullaa muutama aika sitten. Puolukkapullat ovat minun herkkua. Kahdenlaista kanelipullaa piti tehdä Viuhdin toiveesta, mies tykkää voisilmistä ja sitten vielä muutama pyöreä.

Huvikummussa kun äiti ryhtyy leipomaan, paikalle saapuu aina yhdestä kolmeen innokasta apulaista. Taikinaa alustettaessa nuorin onneksi nukkui, joten taikinaan upposi vain kolmet nyrkit. Kun kaadoin taikinan leipomalaudalle, uni karisi Pullankin silmistä ja hän ilmestyi keittiöön. Kolmen apulaisen takaa äidillä on jo suuria vaikeuksia yltää koko taikinaan... (Mitähän ne sanoisivat Kärkkäisellä, jos menisi kysymään jauhosuojattuja kameroita ;))

Kokeilin myös hiihtolomaviikon kunniaksi tehdä gluteenitomia pullia Pappilan hätävaran ohjeella. Psylliumia laitoin enemmän, purkin ohjeen mukaisesti. Gluteenittomien pullien salaisuus taitaa olla psylliumissa (kävisikö ksantaani yhtä hyvin?) ja riittävän vähäisessä jauhomäärässä. Aivan näistä pullia tuli, rakenne oli hyvä ja taikina oli yllättävän hyvin leivottavaa.