Ystäväni lapsi pääsee ylioppilaaksi ja sinne juhlallisuuksiin on menossa laattoja ja jotain kakun tyyllistä siihen alle ;). Ystäväni soitti meidän häissämme ja nyt vastapalveluksena teen kakkuja, eihän tämä vastapalvelus ole odottanut vuoroaan vielä kymmentäkään vuotta ...

Ylioppilas on erittäin musikaalinen, joten toisen laatan nuotit koettavat siihen suuntaan vihjata. Kirjan selkämyksessä on kirjoittajan nimenä H. Totti. Silloin ammoisina opiskeluaikoina, kun tuleva isänmaantoivo oli vielä pieni, hän kävi toisinaan äitinsä kanssa opinahjossamme. Siellä tämä terhakka yksilö katosi lähes poikkeuksetta pöydän alle laulamaan Hottentotti -laulua (Asui kerran Afrikassa, Tsikkaduua joella...) Pientä muistutusta siis tuosta ajasta.

Ylioppilas on yhteiskunnallisesti aktiivinen henkilö, mikä on nuoressa ihmisessä kiitettävä ominaisuus! Äitinsä kysyi, haluaisiko hän kakun päälle jotain erityistä koristusta. Sankari ei tannut ottaa äitiään ihan vakavasti ja toivoi koristeeksi vanhaa työväen lippua. (Sellainen satavuotias punainen lippu, jossa on keltaisen hammasrattaan sisällä pystyyn kohotettu nyrkki...) Äitinsä kanssa tuumasimme, että toki lapsen pitää saada mitä pyytää . Tuosta lipusta on sitten laattaan napattu keltainen hammasratas, joka asiaa sen kummemmin tuntemattoman mielestä on ehkä jonkinlainen aurinko. Punainen väri on jäänyt pelkästään ruusuun, laatta on hopeinen.

Toisen lakin valkoinen osa oli ihan tuhruinen kickin mustasta ja se oli pakko maalata valkoiseksi. Toisen lakin taidan kuitenkin jättää luonnonvalkoiseksi, koska tuo maalausjälki ei ihan itseä tyydytä.

Sitten vielä suklaakukkasia. Ei täällä ihan laiskoina ole oltu :) (vaikka tarkennuksissa tässä postauksessa olisi toivomisen varaa)