Kummipoika soitti lauantaina tulevansa kohta puoleen käymään. Mikäpä siinä. Äkkiä kakkua täyttämään! Olin ajatellut jättää koristelupuolen Viuhdin ja Vauhdin harteille, jotta äitienpäiväkakkuun olisi tullut vähän lapsellista tatsia, mutta suunnitelma muuttui samantien. Kun noin mieluisen fiksun parikymppisen kummipojan ja poikani kummin - ja samalla kummini pojan ;) saa kylään, niin mielelläni teen kakun kokonaan. Loput kakusta meni sitten sunnuntaiaamuna äitienpäiväkakusta.

Kukat ovat Vauhdin tekemiä. Tuo pursotus näyttää jo ihan uskottavalta, ihan ekaa kertaa sellaista teen kakun laitaan. Nämä nätit kakut eivät ole olleet ihan minun ominta aluettani, mutta tämä on ihan OK. Käytin kermarahkaa (purkki kermaa ja purkki rahkaa)ja ajattelin sen olevan tarpeeksi jäsyä pursotettavaksi. Mutta se tuntuikin ihan löprähtävän ja reunoissa ei meinannut millään pysyä. Joten nimin. yläasteen köksä koulutuksena kysyykin kokeneemmilta kollegoilta, millä teidän mielestä tulee hyvä pursotus päälle.

Viuhdin ja Vauhdin korteissa oli lyhyt teksti, joka kosketti (koti)äitiä kyyneliin asti...

 

Ä-I-T-I

Sinulle vain neljä kirjainta,

mutta minulle koko maailma!