Kauniin kunniatehtävän sain, hääkakkujen teon. Morsiamella oli kuvamallit, joista kakkuja lähdin tekemään. Täytteenä on mansikoita, vadelmia ja valkosuklaata.

Vihkiminen oli kaunis. Morsian oli vihkipapin kummilapsi ja sulhanen ystäväperheen poika, molemmat vihkijä oli tuntenut tahoillaan vaippaikäisestä asti. Harvinainen tilanne ja se välittyi ihan kirkonpenkkiin asti.

Mutta ennen kuin vihkimiseen asti päästiin tuotti edellisen päivän helteinen sää arvattavia hankaluuksia kerman vatkaamiseen. Kun flora vispikin lorahti vaahdosta ihan liruksi, kuinka ollakaan viisas ja keittiötohinoissa kokenut äitini soitti, kyseli sujumisia ja antoi kerman kesytysvinkkejä. (Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät. Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkemmalta.)

Juhliin tarvittiin munaton kakku ja minä sen lupasin myös tehdä. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa - sanoo suomalainen. Englanninkielinen sanonta "eat humble pie", syödä nöyrää piirakkaa eli myöntää virheensä pyöri kummallisesti mielessä häiden aattona. Löysin Myllyn Parhaiden sivuilta kehutun kakkupohjaohjeen. Ensimmäinen yritys nousi huimaavan sentin paksuiseksi, eikä siitä saanut lusikalla palasta. Toinen - kaksikertaisella taikinalla - näytti oikein hyvältä. Leikkasin kakun varmuuden vuoksi kotona ennen juhlapaikalle lähtöä  ja sisus oli täysin raaka. Äkkiä uusi ohje netistä ja onneksi kolmas kerta toden sanoi.  Lämmin kakkupohja mukaan ja samantien hääkakkuja täyttämään. To eat humble eggless cake oli siis häiden aaton meininki Huvikummussa.

Kaikki täytekakut - munatonta murheenkryyniä lukuunottamatta - olivat gluteenittomia. Gluteenittomille on yleensä oma tarjoilu, mutta nyt he toivottavasti ilahtuivat siitä, että saivat syödä ihan samaa kuin muutkin.

Kakkutelineenä oli kauniisti koristeltuja koivupölkkyjä. Kuvittelin ottavani kakuista vielä pölkyillä kuvat, mutta kahvipöytä olikin yleisön keskellä, enkä sinne kehdannut mennä kuvailemaan kakkuja. (Muut kuvaavat hääparia ja kakkujen tekijä vain omia kakkujaan...)

Yhteenkietoutuneiden ruusujen tarina löytyy täältä.

 

Vuodet vieriä saa

Syvennyt kiireisiis
vain puoleksi kuulet

mitä haaveilen

Sä siinä oot kaunis niin
ja kuin ohimennen
poskeas hipaisen

Sä käännyt minua päin

sun hymysi tarttuu

kun lähemmäs tuut

Mua katsotko vielä näin
kun vuosia karttuu
kun päät harmaantuu?

Vuodet vieriä saa
toiveena mulla
on jokainen niistä vierelläs taivaltaa
sinuun nähdä kun saan
ja nähdyksi tulla
kaksi pelkonsa voittaa

Juha Tapio

 

Onnea vielä kerran

Herra ja Rouva Aa Tee!