Meillä muksut syövät kalakeittoa (lue lohikeittoa) kuinka paljon tahansa, siis sellaista ruotopohjasta keitettyä. Periaatteessa sama asia pitäisi olla kalalaatikko, lapsuudessani sitä kutsuttiin laksloovaksi. Laksloova - väännöstä ruotsista - tehdään tietenkin lohesta.

Minua laiskottaa kovasti kalan käsittely. En kauhean hyvin hallitse sitä ja sitten ne perkeet vielä haisevat ihan kammottavasti kompostiastiassa, hyi olkoon. Katselin kalafilettä ja sovittelin fileerausveistä jo käteen, kun muistin äitini patenttikonstin.

Minun lapsuuteni maisemissa perinneruokaa ovat lohikeitto ja lohilaatikko. Noita ruokia sitten ruukataan tarjota juhlissa, niin suurissa kuin pienissä. Äitini noita juhlia hyvin usein ihan työnsä puolesta on ollut järjestämässä. Hän kehitteli kollegansa kanssa nopean menetelmän irrottaa ruodot ja nahan kalasta.

Siis niksi on tässä. Kala laitetaan kuumaan uuniin pieneksi hetkeksi. Kala ei saa kypsyä, mutta kalanrasvan pitää alkaa sulamaan. Sitten voi vain nostaa kylkiruodot tai nahan pois, kummin päin file nyt sattui vuokassa olemaan. Tässä kuvassa pitelen kameraa oikealla kädellä ja nostan nahkaa haarukalla vasemmalla. Hyvin lähti.

 

Ja tuolta se kalalaatikko näyttää uuniin mennessään. Aineksina on kalaa ja perunaa, sipulia jos haluaa, suolaa ja jotain lientä - maitoa/kermantapaista tai kalalientä tahi molempia. Valmiit pakastesuikaleet tahtovat mennä uunissa muusiksi, joten kuorin ja viipaloin perunat mielummin itse.