Huumorinkukka -blogin ideaa tässä komppasin. Ohje on Kinuskikissan kirjasta. Eli kuten kuvasta näkyy lakkiaisiin sovellettuja bebejä.

Ystäväni täytti vuosia ja pyysi kakkua. Päälle kenkien ystävä toivoi korkokenkää. Vaaleanpunainen ja hopea ovat juuri ystäväni värejä, joten niitä sitten käytin.

Sama toiselta kantilta. Takaosa näytti minusta jotenkin orvolta, joten lisäsin sinne tuon remmintapaisen kiemurtelemaan.

Ystävälleni sopii ehdottomasti teräväkärkinen korkkari. Pieniä hopeahelmiä varten tein kolot tikkaupyörällä.

Takana oli myös hopeahelmiä.

Kenkä on S-Marketin kaulintamassaa, jota on oikein hyvä muotoilla. Kanta on spreiattu hopealla. Vuoressa on valkoisen massan seassa ripaus vaaleanpunaista marsipaania ja pinnalla hopeasively. Muu kenkä on vahvempi vaaleanpunaisen ja valkoisen sekoitus. Vielä kerran - korkokenkä!

Kaavat otin täältä. Hyvät ohjeet katsoin täältä. Ohjeiden katsomisen jälkeen itse kengän tekeminen oli joutuisaa, kun ei tarvinnut miettiä mitään ratkaisuja omassa pikku päässä. Varsinkin vinkkivideon oivallus pohjan tukemisesta oli todella kullanarvoinen.

Kummitytöt ja työkaverin lapsi saavat pian lakkinsa ja heille tein tuollaiset lakilliset koristeet. Hatut on paineltu pyöreiden muottien sisäpuolelle.

Työkaveria halusin kiittää kuluneen vuoden työstä ja korvaamattomasta avusta. Hän kuuluu juuri niihin ihmisiin, jotka olisivat kuitenkin mutisseet, ettei tarvitse kiitellä, hänhän teki vain työtänsä. Niinpä tein yllätykseksi muistamisen, joka kohdistukin hänen ainokaiseensa, eikä silloin voi kieltäytyä ;) Lähimmäisen heikkoa kohtaa voi siis hyödyntää myös positiivisessa mielessä.

Nuori mies toivoi kolmiulotteista hurjaa dinoa. Lupasin kokeilla. Ensin tuli iloinen sammakko, mutta vähitellen dinokoriste sai hitusen hurjuuttakin.

Toki viisivuotiaan dinokoristeeseen mahtuu myös muutama koproliitti. ;) Niille vieraille, joille dinon kakka kakun päällä tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta, voi kertoa pakuroiden olevan ihan vain kiviä.

Massa on ihan vain marsipaani. Pohjalevyyn hain epämääräistä sävyä värjäämällä sinistä marsia ruskealla pastavärillä.

Hiihtolomalla kokeilin sotkun munkkiohjetta. Kun kaikki lapset tulivat vuorollaan kysymään, voivatko he auttaa, tuli äidille todella lämpöinen tunne :) Apulaiset hoitivat taikinan painelun juomalaseilla, taikina-aihioiden käsittelyn ja sokeroinnin. Täytyykin sanoa, ettei munkkien tekeminen ole koskaan ollut näin näppärää.

Kun koe-erä oli tehty, piti sitten ryhtyä työpaikalla suurempaan urakkaan. Kahviotarkoituksiin aloitin aamuseitsemältä vaivaamaan kahden litran taikinaa. Kahdeksalta kouluun tulleet tytöt ryhtyivät liikuntatunnin sijaan iloisesti apujoukoiksi ja yhdessä hujauksessa 160 munkkia oli nousemassa höyrykaapissa. (Nykyään keittoloissa vain lämmitetään ruokaan, mutta yksi hyvä puoli tuossa trendissä näyttää olevan, nimittäin se ruoanlämmittämistä varten oleva höyrykaappi on aivan mahdottoman hyvä paikka nostattaa taikinaa!!) Sitten paisto ja sokerointi... Tämä se vasta näppärää puuhaa olikin, kun apukäsiä löytyi vaikka kuinka monta. (Näin sitä joskus pienellä koululla voi tehdä :)

Sotkun munkkiohjeen taikina on peruspullataikina, joka tehdään veteen, rasvaa on vähemmän ja munia enemmän. Ohje löytyy vaikka täältä.

Sitten vielä pientä selitystä. Blogi on ollut ihan lapsipuolen asemassa, eikä päivityksiä ole tälle talvelle tullut. Huvikummussa kun ei ole pahemmin leivottu mitään. Yleiskone katseli aluksi syyttävän näköisesti, mutta nyt sekin on alistunut kohtaloonsa ja kyyhöttää kaapissa apeana. Leipomattomuuden ja päivittämättömyyden takana on ollut nuutunut blogipitäjä, joka aikaansaavuus kalpeni märän rätinkin energisyyden rinnalla. Alavireisyyden syy on pakottanut ottamaan aviomiehen toppahousut käyttöön. ;) Hyvä syy, siis. Mutta eiköhän tästä taas ura uusi urkeavi.

Yhdeksän täyttävä Viuhti toivoi, että hänen syntymäpäivillään olisi lohikäärmekakku. Tuossa sitten tulilohikäärmekakku Huvikummun tapaan. Välissä mansikoita, kätevä marjamousse (hilloa ja kermaa) sekä marianne crushia. Päällä on minttusuklaaganache.

Laidassa oranssia liekkikermaa.

Lohikäärmeitä tein kaksi samanlaista, massa on enimmäkseen punaisen ja keltaisen marsipaanin sekoituksia. Pyöreän kakun päälle asteltu lohikäärme on saanut muutaman päivän kuivua, sen verran, että se on helppo asetella, mutta leikkaantuu silti hyvin.

Rullakakun lohikäärme on ollut tiiviisti peitettynä, ettei se ole päässyt kuivumaan ja muotoilee siksi kääretortun pyöreää pintaa hyvin.

Rullakakku on itseasiassa koristeltu kääretorttu. Synttärisankari pitää valtavasti kääretortusta ja siksi ajattelinkin kokeilla kääretorttukakkua kaverisynttäreille. Kääretorttulevy on kostutettu ennen rullaamista. Välissä hillokermaa, päällä minttusuklaaganachea.

Liekkikermaa laidassa täälläkin :)

Pienessä työpaikassani odotettiin kahta vauvaa ja kun toinen odottaja jäi äitiyslomalle, teimme yhteistyöllä molemmille odottajille Rakkauspakkaus -kakun. Kakku on sydämellinen lahjapaketti, josta pilkistelee kaksi pienempää sydäntä kääreen läpi. Välissä on kätevä marjamousse (eli hilloa ja kermaa sekaisin), mansikoita ja pätkisrouhetta. (Yhteistyökakkuun teki yksi pohjan, toinen toi täytteet ja kolmas pintamateriaalit, täyttämisessä meitä oli kaksi puuhaamassa :) Rusetin ohje löytyi täältä.

Toinen vauva oli kuitenkin malttamaton ja oikeasti pujahti jo pois kääreestä ennen kakun syöntiä. Toinen odottaja sai - kaksi päivää ennen kakkuilua - aamupäivällä puhelun ja ilmoitti tukkaansa haroen, että nyt pitää lähteä heti sairaalhaan. Seuraavana aamuna hän tuli kertomaan, ilmeisestikin samoilla silmillä, että taisto oli kova ja Voitto tuli.

Äitiyslomalle jäävää kollegaa koetimme harhauttaa "Työterveysinfolla", johon koko henkilökunnan piti osallistua... Todellisuudessa tarjolla oli hyvää seuraa ja herkuttelua. Kaunismahainen kollega oli keksinyt juonemme edellisenä yönä - kaikkea sitä ihmisille yön hiljaisina hetkinä päähän pälkähtääkin - ja viettänyt öisen hetken "huijaukselle" naureskellen. :)

Sattuipa paikalle myös sijainen, joka tuumi heti, ettei kuitenkaan voi kakkua syödä. Kommentin takana oli keliakia, mikä tässä kakussa oli jo otettu huomioon. "Eihän tuo voi sopia minulle, kun se on noin hienon näköinen." Täytekakuissa ei gluteenittomuus vaikuta onneksi yhtään ulkonäköön. ;) Nuorelle miehelle maistui makea ja kakun viimeinen neljännes sai kiitollisen kohdeyleisön.

Nuori neiti täytti vuosia ja halusi kakun oman koiransa kuvalla. Koska sankari tykkää röyhelöistä ja pinkistä, yhdistin noita teemoja kakkuun. Kuvassa kakku on valmiina lähtöön, kuva ja kirjaimia pakattiin mukaan. Ne on aseteltu juhlapaikalla kohdalleen.

Kakun välissä on mansikoita, näppärä marjamousse ja rouhittua pätkistä. Näppärä ja hyvä marjamousse syntyy kun sekoittaa hilloa ja kermaa.  Lopputulos on kauniin värinen ja herkullinen. Hilloa sekoittaa kermaan niin paljon, ettei enää muuta makeutusta tarvitse.

Kuvan värit ovat sitten juuri näitä pimeässä keittiössä otettuja...

KOVASTI ONNEA REIPPAALLE ESKARILAISELLE!!

Ystäväni tytär täyttää vuosia ja haluaa koirakakun. Ehdottamani Kaunotar ei mennyt läpi, vaan kakun päällä pitää olla oma kultainennoutaja Inka. Toivottavasti tämä on tarpeeksi inkamainen koiruliini :)

Koska rotu on kultainennoutaja, ei keltainennoutaja tai oranssinkeltainennoutaja tahi oranssinkeltaisenruskeanoutaja, niin kultaista sitten pitää olla. Värit näkyvät kuvassa heikosti, ne jäävät ikävä kyllä tyystiin kultasipaisujen alle. Koiran tausta on vaalean ruskehtavaa kultainennoutaja -väriä ja kirjaimet vaaleanpunaisia.

Tulin töistä kotiin. Kotimatkalla olin päättänyt tehdä pannukakun perheelle jälkkäriksi. Selailin keittiössä Kalevaa ja löysin erittäin mielenkiintosen itävaltalaisen pannariohjeen! Kuinkas sattuikaan, ohje piti ehdottomasti kokeilla heti! Ja onneksi kokeilinkin!!

Pannari on Itävalta-Unkarin ja itse keisarinna Sissin ajoilta periytyvä vaahtokarkkimainen herkku, joka on erinomaisen nopea valmistaa. Pannari pitäisi ennen tarjoilua repiä paloiksi, kipata palat takaisin vuokaan ja ripotella kaikenlaisia tykötarpeita päälle. Mutta mitä turhaa, sellaiset aitoudet jätin Itävalta-Unkarilaisten perillisten kontolle ja tarjoilin pannarin sellaisenaan.

Taikinasta tulee kaksi kuvassa näkyvän kokoista pannaria. Vuoan pitää olla sellainen, että pannukakkua voi ensin paistaa hellalla ja sitten uunissa.

Kaiserschmarrn eli itävaltalainen pannukakku

4 dl maitoa tai 2,5 dl maitoa+1,5 dl kermaa

6 kananmunan keltuaista

2 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

1,5 dl sokeria

4 dl jauhoja

6 kananmunan valkuaista

50 g voita

tomusokeria

Yhdistä neste, keltuaiset, puolet sokerista, vanilja ja jauhot, sekoita tasaiseksi.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kääntele vaahto perustaikinaan.

Paista pari minuuttia pannulla. Laita 200 asteiseen uuniin noin kahdeksaksi minuutiksi.

Ripottele pannarin päälle tomusokeria.